Heikkohermoisimmat voivat sitten suosiolla skipata tämän postauksen ;) Sisältää verta, hikeä ja kyyneleitä.
Virpi toivoi kertomusta synnytysmatkasta, joten toiveesi täyttyköön.
Kaikki alkoi 31.12.2008 aamulla klo:04.15, jolloin heräsin tunteeseen, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Möngin sängystä ylös ja menin vessaan. Tassuttelin pitkin kämppää ja pohdin mikä minut oli herättänyt. Huomasin, että kappas... pöksyt on märkinä. Tein pikaisen diagnoosin: lapsivettä! Istuin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäisi oikein tehdä. Lapsivettä tihkutteli, mutta muita tuntemuksia minulla ei ollut. Keräsin puuttuvia tavaroita sairaalakassiin. Viideltä alkoi sitten supistelemaan, ja se keskeytti ihmettelyt ja haaveilut. Tuumin, että lämmintä vettä ois soma suihkusta löytää, joten pannu-uuniin tulia tekemään. Miestä en vielä katsonut tarpeelliseksi herättää. Kerkesin käydä vielä torkahtamassa, ennen kuin menin suihkuun. Supistukset tulivat alusta asti säännöllisinä 8 minuutin välein. Arvelin kuitenkin, että kiirettä ei suuremmin ole, koska edellinen synnytys kesti melkein vuorokauden. Kuinka väärässä sitä pieni ihminen voikaan olla!
Tosiasiahan kumminkin on, että täältä on Rovaniemelle LKS:n 200 km ja Ouluun OYKS:iin 28o km, joten ihan heti sinne ei pääse, kun hätä iskee. Rovaniemelle minulla kumminkin oli meno, ja pohdin, että millä vermeellä sitä lähdetään. Supistukset kumminkin kipeytyivät ja tihenivät, joten oma auto ja taksi alkoivat olla suunnitelmissa out of case. Päätin tilata ambulanssin, joka oli meillä 8.00. Ensihoitaja kertoi, että he eivät voi ykkös ambulanssina lähteä viemään minua Roihin ilman erikoislääkärin lupaa, joten heidän oli vietävä minut ensin Kuusamon tk:een. Kätilö tutki minut siellä ja laittoi sitten käyrille. Tulos: 4 cm auki ja supistuksia on (enpä kato oiskaan tuota itse huomannut...). Hän tilasi toisen ambulanssin ja päätti, ettei itse lähde mukaan. (Tästä se muija ehkä tulee kuulemaan, kun sen kanssa nokitusten joskus pääsen.) Selviäisen kuulemma oikein hyvin Rovaniemelle asti ilman häntä.
Kelihän oli näillä seuduin aivan ihastuttava uuden vuoden aikaan. Tuiskusi ja näkyvyys oli paikoin todella kurja. Ambulanssi päätti ajaa Kemijärven kautta, koska Kemijärvellä oli mahdollisuus käydä sairaalassa, mikäli jotain tapahtuisi. Supistukset tihenivät nopeasti ja olivat hieman ambulanssin lähtemisen jälkeen jo 5 minuutin välein. Ensihoitaja laittoi minut tippaan, koska arveli sen vähentävän supistusten voimaa. Kipulääkettähän synnyttäville ei ambulanssissa anneta. Vähän ennen Kemijärveä supistukset muuttuivat työntöpoltoiksi, joten miespuolinen ensihoitaja päätti, että käydään Kemijärvellä tarkistuksella, koska sitä kätilöä ei mukana ollut (eikä hän ilmeisesti sellaiseksi halunnut kesken kaiken ruveta). Kemijärvellä olin "vasta" 6-7 cm auki, joten kuulemma ei kannattanut jäädä sinne odottelemaan. Ambulanssikuski sai saatteeksi ajaa suorinta reittiä välillä turhia kuppaamatta, ja mulle annettiin ohjeeksi ehdottomasti olematta ponnistamaan ennen LKS:a. Sepäs lohduttikin paljon.
30km ennen Roita supistusten väli oli enää 2 minuuttia ja minulla reidet aivan hellänä, kun yritin estää ponnistusta. Lopulta kuitenkin pääsimme Roihin ja kiireellä minut rahdattiin suoraan synnytyssaliin. Omat voimat olivat niin lopussa, etten jaksanut paareilta nousta pöydälle, joten minut nostettiin sille. Kätilö tarkasti (supistuksen jälkeen) kohdunsuun ja se oli kuin olikin (hurraa... hiphip hurraa!) 10 cm auki. Kätilö sanoi, että hän puhkaisee kalvot ja saan ponnistaa. Minut kirjattiin synnytyssaliin tulleena klo: 11.55 ja neidin syntymäajaksi kirjattiin 12.03. Ehdin olla synnytyssalissa siis 8 minuuttia ja niistäkin suurin osa meni odottaessa, että supistus menee ohitse.
Mies ei näihin karkeloihin kerinnyt, ei myöskään ystäväni, jonka oli tarkoitus tulla tuekseni, mikäli mies ei pääse. Minulta jäi Kemijärvelle puhelin, joten en voinut edes heti ilmoittaa kenellekään, että voimme molemmat hyvin. Mielentila oli aika herkkä. Mies kumminkin oli viksu ja soitti suoraan synnärin puolelle, josta hänelle kerrottiinkin tärkeimmät: tyttö tuli ja molemmat voivat hyvin. Minä menetin melko paljon verta, mutta muutoin kaikki oli kumminkin suhteellisen hyvin. Koko synnytyksen kestoksi laitetiin 7h 14min. Synnytyskertomus Rovaniemen osalta oli melko lyhkänen sepostus;)
Kaikenkaikkiaan seuraavan kerran tiedän (jos sitä edes on tulossa), että kuuntelen intuitiotani, ja lähden Roihin heti, kun ensimmäinen tunne tulee, että nyt se alkaa. Minulla nimittäin oli edellisenä päivänä sellainen olo, että nyt olis syytä lähteä Rovaniemelle, mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt. Puhelimen pidän koko ajan kädessä, että se ei varmasti jää mihinkään;) Onneksi se kumminkin toimitettiin minulle, joten sukulaiset eivät jääneet pimiään kovin pitkäksi aikaa.
Ehkä jo ensi kerralla neulontaa.. Ruska on valmistunut, mutta se odottaa pingottumistaan. Kevätpäiväntasaus huivi on telakalla. Ehkä senkin neulominen johonkin suuntaan tässä etenee... Lisäksi on puikoilla jotain vihreää... Arvaatko mitä siitä tulee? Vinkiksi voin antaa, että lankaa on varattu yli kilo:) Ja kyse ei ole edellisen postauksen neuleesta;)
