No niin... olohuone näyttää siltä, että siellä olisi räjäytetty pommi ja pari kranaattia. Asiahan nyt kumminkin on niin, että siellä on vain ollut neljä aikuista (joista yksi toimi välillä pukkina) ja 1 vuoden ja kahdeksan kuukautta oleva poikalapsi. Lahjoja tuli HIRVEÄ kasa. Suurin osa jostain syystä pojalle... onkohan tosissaan muka ollut niin kilttinä, kuin annetaan ymmärtää? En oikein usko. Myös aikuiset saivat hienoja lahjoja, kuten itse tehdyt hopeakorvikset, villahousut, kirjoja ja yöpaitoja. Tietysti myös pakollisia taskulamppuja ja otsalamppuja. Luojan kiitos että tämä on nyt ohi... Paitsi, että alakerta kaipaa puskutraktoria, että kaikki tavarat sais yhteen kasaan:/
Joulu on muutoin mennyt ihan mukavasti. Jouluruokaa oli paljon ja sitä oli riittävästi. Ilma on tuulinen ja turhan lauha, mutta lunta kuitenkin vielä on. Kissat ja porot on ruokittu ja koiratkin saavat herkkunsa kohta.
Hyvää joulua vielä kerran kaikille! :)
4 kommenttia:
Minä olen lantalainen, kuten tiedät. Siis tyhmiä kysymyksiä voi esittää. Eka tyhmä kysymys: Porot ruokittu? Eikös ne syö vain ja ainoastaan jäkälää?
Toka tyhmä kysymys: Tunnistaako poroisäntä poronsa tosi pitkän matkan päästä, siis esim. kaukaa tunturilta? Minulle kertoi eräs rovaniemeläinen veljeni koulukaveri (ihana ruskea silmäinen, syntynyt samana päivänä kuin minä) näin, mutta jo silloin teini-iässä uskalsin asiaa epäillä, mutta siitä lähtien asia on vaivannut säännöllisesti päätäni, kun poroista tulee puhetta. Päästäpäs sinä nyt minut tästä ajatuspinteestä! Tämä Lauri kertoi, että jotenkin jostain merkistä pystyy tietämään, mutta eihän korvamerkit niin isoja ole!
Poroilla on aika paljon ravintokasveja... lähemmäs kolmesataa, joten kyllä ne muutakin syö kuin jäkälää:D Poroja ruokitaan säilörehulla, kuivalla heinällä, lehdeksillä (eli lehtikerpuilla), poroille on myös tehty omaa ns. väkirehua rehua eli PoroElo, PoronHerkku tai TähtiPoro näin esimerkiksi. Lisäksi voidaan tehdä viljasta poroille ruokaa. Meillä tehdään ohralitistettä, joka säilötään melassiliemeen ja lisäksi on vitamiineja ja nuolukiviä. Ja kyllä poromies poronsa tuntee melko pitkänkin matkan päästä jos on tunteakseen. Nykyään on hyvänä apuna kiikarit. Ei ne korvamerkit isoja ole, mutta siitä se joka tapauksessa on tunnistettava, koska yleensä piltat (jos niitä edes on laitettu) on niin pieniä ettei niitä edes poron korvasta erota muuta ku kopeloimalla. Onhan se niinkin, että toinen tuntee paremmin ja toinen huonommin.
Hyvänen aika, jopa oli yllätys tuo porojen ruokavalio! Olen kuvitellut, ettei poroille saa antaa muuta kuin jäkälää. Niitähän ruokitaan kuten lehmiä.
Ei nyt sentään ihan. porot ruokitaan tokissa, joten niin yksilöllistä ruokintaa kuin lehmille on hankala toteuttaa. Joskus tietysti täytyy sairaita poroja ruokkia siten, että poro on eri kontturissa. Suurimman osan vuotta porot laiduntavat vapaana luonnossa, joten melko kaukana lehmästä poron elämä loppupeleissä on. Lisäksi poroille tehtävän säilörehun täytyy olla melko hienoa. Korsista heinää poro ei syö. On nirso elän ja valikoi melko tarkkaan mitä suuhunsa pistää.
Lähetä kommentti