Kaarrokeneule

Sain pojan kaarrokeneuleen vihdoin valmiiksi. Tein jopa kuten ohje käski... ei taaskaan olisi kannattanut. Resoreihin käytän seuraavaksi joko samankokoista puikkoa kuin muutenkin tai sitten teen resorin pienemmällä puikolla, mutta lisään resorin jälkeen lisättävät silmukat jo luontikerroksella. Tuli mielestäni hihansuista vähän tiukat, mutta ei ole halua alkaa niitä vielä ainakaan fiksaamaan. Värit ovat kirjavat, koska luulin sinistä lankaa olevan enemmänkin, mutta eihän sitä sitten ollutkaan ja lanka loppui kesken. Sitkeänä sissinä päätin, että nyt en ala metsästämään uutta lankaa, vaan suvereenisti otin ruskean uudeksi pohjalangaksi. Mielestäni pusero on oikein kiva. Ainakin poika tykkäsi paidasta ja se oli heti hoidossakin päällä, kun en saanut ottaa enää kokeilun jälkeen paitaa pois :)

On hieman haasteellista yrittää kuvata puoltoistavuotiasta poikaa, joka on päättänyt lähteä päiväkotiin. Äiti sai päähänsä pari kertaa paistinlastasta, kun ei käsittänyt alkaa kenkiä pukemaan nokko ajoissa;)


Pääsimme onneksi sinne hoitoonkin asti. Ihana tunne kun on jotain saanut valmiiksi asti, tämä on nimittäin ensimmäinen kokonainen villapaita jonka olen kutonut alusta loppuun asti itse. On niin voittaja fiilis;) Paita on ollut valmiina jo muutaman päivän, mutta aika tuntuu taas olevan kortilla ja lenssu ei ole ihan kokonaan etsinyt uutta loppusijoituskohdetta, joten hieman on hankaluutta ollut. Seuraavaksi taidan pureutua Mambotakin syvimpään olemukseen.